Juhannus.
Kerrankin osaa nauttia rauhasta ja siitä, että ei tarvitse tehdä mitään eikä mennä mihinkään. Kylmät ilmatkin auttavat rauhoittumaan kummasti, kuten telkassa sanoivat: Huono sää on paras poliisi.
Nyt vasta kuulin, että kuukauteen ei saa istua, enpä ole kyllä pystynytkään. Kuukausi tulee täyteen ylihuomenna, sitten saa alkaa opetella ja toivoa, että kiinnikkeet ja arvet ja katkotut lihakset alkavat venyä.
Kaikennäköistä pientä tässä on ollut pakko puuhata, kun tehdään Matin kanssa hissukseen mummin muuttoa palvelutaloon. Päivän maratoni minulle on ollut hoitaa yksi mini-muutokeikka per päivä, mummin tavarat kun pitäisi olla palvelutalossa ensi torstaina. Autossa minun pitää keikkua ilmatyynyn päällä ja roikkuen kahvassa kaksin käsin, että paino vähenee ja töyssyt pehmenee. Yhden lyhyen kauppareissun matkan varrella kroppa kestää. Käsittämättömän pitkä lista hankintoja tarvitaan, vaikka muuton pitäisi olla melko yksinkertainen. Mummin asunnosta viedään vähän kerrallaan, nyt on jo lamppu katossa, matto lattialla, vaatteita kaapissa, taulut ja verhot odottamassa ripustamista yms. Laulumaasta löytyi sopivia mööpeleitä, Askot, Sotkat ja Jyskit ovat aivan liian tylyjä malleja kun tavoitellaan isomummille kodikkuutta. Pieneen tilaan pitää löytyä tasmällisesti sitä mitä etsii. Laulumaasta löytyi. Pieni sievä pöytä ikkunan eteen tuoleineen ja hieno avohyllykkö laatikoineen, siihen saa laittaa kaikki valokuvat esille. Eihän se mummi voi ilman meitä muuttaa, siellä sitten kuvista muistellaan kuka kukin on; dementikon kanssa seurustelu on muutenkin Mitä Missä Milloin -päivitystä.
Tällaisen maratonin jälkeen on sitten huippuihanaa päästä jälleen sohvalle lepuutamaan kipeytynyttä selkää kaukosäätimen kanssa. Surffailla voi onneksi selällään maaten. Eilen illalla meinattiin kuitenkin jäädä palvelutaloon jumiin. Sisäänpäin kyllä pääsee ja kannettin tavarat toiseen kerrokseen mummin huoneeseen. Poislähtiessä pitää pyytää henkilökuntaa avaamaan ovi, mutta kas, ketään ei ollut missään. Ilta oli joa aika pitkällä ja sisälläkin oli eri osastojen väliovet lukossa, ei voinut lähteä etsimään ketään mistään. Koputeltiin ja kurkittiin, mutta ketään näkynyt eikä kuulunut, siinä me oltiin tyhjässä aulassa lukkojen takana. Talo on täysin uusi ja mummin siipeen ei ole vielä asukkaita muuttanut, ei siis henkilökuntaakaan. Pitääkö viettää juhannusaatto tyhjässä palvelutalossa? Ainakin siellä on sänkyjä. Mummin huone on toisessa kerroksessa ja ONNEKSI käytävällä parvekkkeen ovi oli auki. Parvekkeelta oli raput alas, ne olivat kuitenkin korkean lukollisen portin takana. Matti sai näyttää Tarzanin taitonsa ja kivuta kaiteen yli ja lähteä ulkokautta minua pelastamaan ennenaikaiselta palvelutaloon jäämiseltä. Lopputulos oli sitten onneksi hyvä ja lopulta kotiin päästiin. Ensi kerralla kyllä jätetään joku pönkä oven väliin.
Tänään käytiin pitkästä aikaa Kaupunginsairaalassa mummiakin katsomassa. Hyvin ovat häntä hoitaneet kotouttamisosastolla. Mummi vietiin sinne kaksi viikkoa sitten, kun jalat eivät enää kantaneet. Nyt oli siinä kunnossa, että olisi päihittänyt minut kävelykilpailussa. Minä tosiaan vielä hiihtelen hitaasti ja varovasti eteenpäin. Pystyssäolo saa vatsan nipistelemään ja kaikenlaisia pistoja ja lihaskramppeja tulee, jos vähänkin innostuu. Sisuskalut etsivät vielä omille paikoilleen ja kiinnikkeitä kuulemma kasvaa ja ne kinnaa kipeästi aluksi, venyvät toivottavasti ajan myötä. Jää nähtäväksi.
Tämä hiljaiselo on ollut ihanaa, minä nukun jopa kymmenen tuntia yössä ja vielä päiväunia päälle. Toipuminen on kyllä varmasti parasta kun voi levätä, ei sitä unta riittäisi, ellei kroppa sitä tarvitsisi.
Hain ison kimpun juhannusruusuja sisälle, en muista milloin aikaisemmin olisivat olleet juuri juhannuksenna täydessä kukassa, yleensä ovat olleet aina myöhässä. Niiden tuoksu oli niin huumaava ja voimakas, että piti pian kantaa ihanuudet saman tien kuistin puolelle, siellä voi onneksi käydä nuuhkimassa. Parasta tässä kesässä on kuitenkin se, että ei ole hyttysiä. Niiden kanssa ei ole välit olleet koskaan kunnossa ja yhteistä säveltä tuskin koskaan löytyy.
Nyt on keskiyö. Valoisaa, tyyntä, rauhallista, kostea ihanan tuoksuinen ilma ja linnunlaulua. Nautitaan kesästä.
raijamarianne 
Tervehdys, hienoa huomata kunka tervehtymisesi etenee.
Et sitten kuitenkaa vielä jäänny ennakkohoitoon 🙂
Mummo pääsee sitten upeasti sisustettuun ja turvalliseen uuteen kotiin piakkoin. Luin jo tosta toisesta viestistä että verhotkin ovat jo ikkunassa 🙂
Kyllä tämä juhannus täällä on ollut todella kylmää, antoisa loma on ollut sekä erittäni monivaihteinen. On oltu, vesi ja räntäsateessa sekä nähty aurinko vilaukselta silloin tällöin. Telttailu nyt kyllä jäi sekä motskarilla ajelu pitkin itäsuomea nauttien kesän lämmöstä.
Olenha saannut flunssan ja olemme nähneet ystäviä 🙂 sekä olle koiravahtina ja nukutta päiväkodissa 🙂 Juuri äsken keitin flunssankarkoitusjuoman jospa vaikka terveenä pääsisi sitten työn pariin ensiviikolla:)
Eli, voi sanoa puhtaalla sydämellä jotta tämä on ollu monvaiheinen ja tapahtuma rikas loma. Enhän päässyt Turun satamaa pitemmälle kun eka yllätys odotti. Tililleni ei jostaan syystä ollutkaan mennyt sinne laitettu raha joten en päässyt dösään vaan jouduin ulkona odottelemaan Kimmoa. Reilu tunti kylmässä ja tuulessa, siinä en ihan vielä saannut flunssaa joten sitten seuraavan yönä se löysi minut tai minä sen kun tulimme Porista Säkylään päin kylmässä ja sateessa. Jostain syystä ei vaa ilmat ole ollet suosiollisia 🙂
Hyvä puoli taas oli se että näin on nähty ystäviä jotka muuttavat kauaksi Turkkiin asumaan ja työtä tekemään, toisen joka on kotimaa kaudella sekä vanhoja työkavereita Keuruun ajoita sekä myös Vaasasta, Julia, Tonin ja Miljan sekä Galina ja Rainerin. Nastakin viestitteli mutta emme törmänneet, ovat muuttaneet Norjaan.
Joten voi vaa todeta jälleen että asiat eivät aina mene niinkuin itse ajattelee mutta kuitenkin parhain päin 🙂
Nyt istun Mäntässä ystävämme olohuoneessa ja Kimmo kuorsaa tuossa vieressä ja aurinko pilkistelee pilven takaa.
Kohta lähdemme viemään ystäväni tauluja näyttelyyn ja saavat miehet sillä aikaa lämmitää saunan sekä grillin.
Suomen kesä = sauna, grilli ja ystävät.
Hienoa huomata oli myös sinun kohdalla että parhaiten asiat menee kuitenkin vaikkakin ei suunnittelujen mukaan kun vaan löytää sen elämän ja tarkoituksen eikä etsi omaansa. Sinä sen oletkin jo tehny olen kirjeistäsi huominnut. Tämä kevät on ollut kovaa aikaa sinulle, teille ja kuitenkin luen kuinka olet löytänyt kaikkea kaunista, ihanaa, lepoa ja rauhaa. Kunnioituksella luen kirjeitäsi ja vaan ihmettelen kuinka Jeesus elämääsi, elämäänne ohjaa.
Olet rakas, tärkeä ja esimerkki meille, näin uskallan sanoa, jotka kanssasi tavalla tai toisella kulkevat.
Sinua siunaten Sirpa 🙂