Sadepäivä. Nukuin juuri päiväunet. Toipumiseen isoista haavoista kuuluu näköjään nukkuminen, nukun pitkät yöt, jopa 10 tuntia ja vielä päiväunia päälle. Mikäs sen mukavampaa. Väliajoilla voi käveleskellä ja lukea. Lukea ja lukea. Kun mitään ei saa nostella ja liikkuminenkin on suhteellisen vaivalloista, niin on varmaan ekaa kertaa elämässä tekeminen katkennut. Piha saa olla luonnontilassa ja villakoirat hätyyttelemättä. Nyt lepään rauhassa, varmaan vuosikymmeninen jälkeen. Nyt ei pidä! loistavaa.
Lukeminen on niin mukavaa, aina on ollut yöpöydällä kymmeniä kesken olevia kirjoja, joita on koittanut hampsia kun vaan on ehtinyt. Nyt ehtii ja ilman stressiä. Kissatkin nauttivat yhteisestä loikoilusta, ne ovat siinä mestareita.
Haavat paranevat hitaasti ja toivottavasti myös varmasti. Avanne on vielä arka, kait se vatsan läpi menevä reikä aikansa ottaa arpeutuakseen ja kummasti on ”pistävää jumitusta” suolistossa. Kun joku kohta pistää, niin se haittaa kyllä liikkumista, hiihtelen tossuilla kuin vanhat mummut. Istuminen on vielä lähes mahdotonta. Onneksi olen aina tykännyt istua jalkojen päällä polvillani ja nyt se on ainoa asento, jolla voi olla tuolin päällä. Sitä mukaa kun selkä vahvistuu niin piteneviä aikoja, Hitaampaa tämä meno kuitenkin on kuin etukäteen olisi luullut,
Mummi sai paikan palvelutalosta. Pääsee muuttamaan 26.6. uuteen ja hienoon yksikköön, joka on vielä matkan varrella kun meiltä menee kaupunkiin. Loistavaa. Odottelen, että pystyn menemään ja sisustamaan sen uuden huoneen, se on kivaa. Koitan tehdä kotoista ja sievää. Olen kyllä jo mielessäni kaiken tehnyt, mummin lempitaulut, kukkapylväs, TV-ryhmä, hyllylle valokuvat, pöydälle kukkia, rokokoo-piironki ja yöpöytä, kyllä siitä kelvollinen tulee ja mummi varmaan luulee olevansa kotonaan tuttujen tavaroiden keskellä.
Nyt mummi odottelee kaupunginsairaalan kotouttamisyksikössä. Oli kerrankin lääkärillä järkeä. Ei päästänyt enää mummia kotiin, eikä muistikkaan eikä intervalliin. Lääkäri meinasi, että muistisairasta ei saa koko ajan viedä paikasta toiseen vaan nyt mennään aikanaan osastolta suoraan uuteen kotiin. Samaa mieltä. Nyt ne ekaa kertaa jopa kuntouttaa, olisi hyvä saada jalkoihin voimia, jatko sujuisi sitten mukavammin. Ikävä kyllä en ole päässyt mummia katsomaan kun tämä istumispuoli ei suju eikä autolla voi ajaa, onpahan ainakin turvassa, se on nyt parasta kaikille. Asioilla on taipumus järjestyä.
En ole koneellakaan ollut, kun on ollut liian hankalaa. Nyt jo selkä ja jalat kestää tällaisia toveja polvien päällä.
On sellainen tunne, että lepäilen uuden alun kynnyksellä. Kristillenen koulumme sai lupa-asiat kuntoon kolmeksi vuodeksi, eilen tuli päätös, ja saan ruveta suunnittelemaan ensi syksyn opetuksia ja rekrytoimaan opettajia. Pian se kaikki imaisee mukaansa ja taas viiletetään vanhaan malliin, siksi pitää nyt oikein jarrutella ja viipyillä tässä autuaassa päiväuniolotilassa kirjojen keskellä ja nukkua niin kauan kuin vain nukuttaa, niin ja puhua puhelimessa. Kimmo jo ehdotti minulle oman puhelinkeskuksen pystyttämistä, kun olen aina varattu. Nyt kahvin keittoon, ehkä myös jäätelö maistuisi 🙂
raijamarianne 
Ja du ska passa på och vila nu !! de är det viktigaste så du blir frisk ❤