2.6.2014

Kotona jälleen. Enää ei tarvitse miettiä, miten se leikkaus menee, meni jo. 

Nykymaailmassa säästellään ja ollaan tehokkaita. Ennen sairaalaan mentiin jo leikkausta edeltävänä päivänä ja siellä viivyttiin peräti kymmenen päivää. Nykyisellä menolla puolet noista hoitopäivistä säästyy. Etukäteen kävin labrassa antamassa verikokeet ja EKG:n, hoitaja sitten soitti kotiin ja antoi ohjeet ja leikkausajan, jolloin pitää ilmestyä puhtoisena leikkauspöydälle. Edellisiltana piti mennä suihkuun ja uudestaan vielä aamulla. Sovittuna aikana klo 11 maanantaina 26.5. kävelin kirurgiselle osastolle, hoitaja otti vaatteet pussiin ja laittoi leikkauspaidan päälle, sain rauhoittavan tabletin ja menin tuoliin istumaan ja odottamaan. Seuraava hoitaja johdatteli leikkaussaliin ja kiipesin pöydälle makuulle. Kysyivät vielä kuka olen ja mitä minulle tehdään, oltiin samaa mieltä asioista.

Anestesialääkäri alkoi runnoa tunnetusti pieniin suoniini kanyyleja huonolla menestyksellä. Reikiä ja verenpurkautumia syntyi, vieläkin on vasen käsi mustana ja reikäisenä. Seuraavana vuorossa selkä ja epiduraali, mitenkähän tämä onnistuu, saati sattuu? Menin kyljelle ja vedin polvet leukaan, sitten pimeni, en tiedä sattuiko.

Seuraavan kerran avasin silmäni kun kello oli jälleen yksitoista, nyt kuitenkin 23.00. Olin täynnä letkuja ja laitteita, kuin avaruusmatkalla. Minut vietiin huoneeseeni, sain olla yksin, se on luxusta. Suoneen tippui kolmea liuosta kolmesta letkusta, tippaa, antibioottia ja kipulääkettä. Selkään meni letkun kautta kipupumpusta liuosta. Ulos tuli pissakatetri, vatsasta roikkui letku josta pussiin valui verta ja vettä ja vielä uusi loppuelämän tuttavuus avannepussi. Muitakin letkuja oli mahani läpi laitettu, sillä monta haavaa oli nidottu kiinni. Nytkin on vielä niittejä siellä ja täällä, kätevää, tuli yksilölliset lävistykset sivutuotteena. 

Yö oli hankala, paljoa en muista, mutta tunnit menivät kidutellessa ja hitaasti. Tiistaina alkoi nukutusaineet lähteä kropasta, valitsivat reitikseen tulla ulos suun kautta. Oksensin koko päivän kipeine haavoineni, Matin mielestä muistutuin tarhapöllöä tukka pystyssä ja valkoisena kuin Sinbergin freskoista suoraan kuoleman puutarhasta tulleena. Muistan mustaa ja pahaa oloa. Keskiviikon nukuin, ei jaksanut pysyä hereillä enkä puhua. Oli voimat loppu. 

Torstaina tuli nälkä. Viimeksi olinkin litkinyt sunnuntaina tyhjennyslientä litratolkulla ja sitten on menty pelkällä tiputusvedellä, ei ihme jos heikotti. Sain aamulla puuroa ja päivällä sosekeittoa. Suolikin innostui pitämään valtaisaa kiitollista meteliä ja möyrintää. Elon merkkejä. Hoitajat alkoivat riisua minua letkuista ja kummasti olo parani, kun niistä vähitellen pääsi eroon, voi jopa liikutella itseään. 

Perjantain vastainen yö oli jo liikaa. Nyt ei ollut enää niin puhki, että nukkuisi olosuhteista huolimatta. Tyyny oli klumppuinen ja patja kova. Seinän takaa kuului ankeita huutoja läpi yön ja käytävältä myös. Pyysin yöhoitajaa antamaan heille unilääkettä, mutta ei antanut. Kun sitten perjantaiaamulla lääkäri ehdotti kotiinlähtöä olin valmis. Oli parempi olla valittamatta mistään, pois vaan. Sanoi, että saa tulla takaisin, jos kotona ei pärjää ja tulee kipuja tai kuumetta. Tuli sekä kipuja että kuumetta, mutta en mennyt takaisin. Omassa sängyssä sentään saa nukuttua ja oma sohva on paras. 

Nyt pitää elää neljä viikkoa ilman mitään nosteluja, kolmen kilon yläraja, se ei ole mitään. Olo on vielä hutera, mutta päivä päivältä parempi. Takapuolen tikit kinnaa niin, että ei voi istua eikä paljon liikkua, vielä pitää oleilla makuuasennossa, mutta onneksi kotosalla. Kaikki tulokset kuulee sitten jälkitarkastuksen yhteydessä, siihen asti saa nyt sitten viettää oloneuvoksen päiviä. Piha saa nyt pysyä luonnontilassa, käy se niinkin, vihreitä ja kauniita ovat kaikki kasvit, annetaan kasvaa vaan. Tästä voisi tulla uusi hyvä linjaus, vähemmällä vaivalla pääsee, kun hellittää ja alkaa ihailla luonnon omia kasveja. 

Nyt saa onneksi sopivasti pysähtyä, kun ei voi edes istua autossa. Elämässäni ei ole montaa päivää, että en olisi Singsbystä poistunut, nyt niitä tulee enemmän kuin mitä on ollut yhteensä tähän asti. Tuntuu hyvältä pysähtyä. Kaikki on mennyt sellaisella vauhdilla, että kesäkin jo karkaa käsistä jos sama jatkuu. Ilmat näyttävät suosivan ja on mahtavaa katsella ja haistella ympärillä olevaa luontoa. Kesä on hyvä.

4 ajatusta artikkelista “2.6.2014

  1. eija imppu

    Hei,
    vaihteleepa kohtelu sairaanhoitopiireittäin. Ikävä kuulla ettei kivunhoito toiminut. Kirralla on sellaiset 16 henkilöä samassa, isossa salissa – mun aikana miehet ja naiset samassa salissa. Yksityisyys oli taattu vain verhoilla. Nukkuminen onnistui nukahtamislääkkeillä. Minulla on muutenkin ollut nukkumisen kanssa ongelmia. Joko avanne toimii kuten pitääkin eli kurisee ja pullauttelee sisältöään kivutta?
    Muista nyt ottaa todella rauhallisesti!
    t:eija

    Vastaa
  2. Sirpa

    Kiva kun olet kotona, onhan koti kuitenkin aina koti 🙂 paras paikka maailmassa. Tuo säästäminen sairaaloissa on täälläkin tuttua, suunilleen heti läketieteellisen toiminnan jälkee potilaa läöhetetään kotia tai hoitolaitoksiin jossa he asuvat. Hyvin harva saa jatkohoidon sairaalassa. Kuulosti textin mukaan siltä että olet toipumassa hyvinkin?
    Kiitos Taivaan Isälle ja hoitohenkilökunnalle 🙂
    Katselin tossa noita kuvai jotka oli otettu kun kävimme tai siis kun minäkin pääsin mukaan. Oltiin siinä baljussa, miten on, voiko avannepussin kanssa mennä? Tai voisi varmaan kysyä näin että onko sellaista suojapussia mikä kestää pitenmpää vedessä esim. Uidessa?
    Voisin kuvitella että on keksitty, en vaa ole kuullut ikinää, ei ole sattunut tielleni. Olen kyllä hoitanut, vauhtanut jnp.
    Kerrotko mullekin jos on?
    Kesä on varmaan kauneimmillaan sielläkin, kohta sireeni kukkivat tai jos eivät jo kuki, täällä se vaihe on jo ohi. Juhannuruut tuoksuvat, ihan kuin laulun tekijä kirjoittaa -kesäkuun kauneinta taikaa….
    Luonnon puutarhasta löytyy vaikka mitä kaunista ja ihanalta tuksuvaa, tulee mieleen oma lapsuus kun mummolle kerättiin niitynlaidalta kukkia.
    Toisin sanoen saat levatä ja nauttia kaikista kaikkein kauneinta aikaa, muutenhan tämä aika on varmaankin ollut sinulla niinkuin Matillakin kaikkein kiireisintä aikaa.
    Mulla alaa kesäloma ens viikolla, saas nähä pääseekö mihkää,(ekonomia) mutta jos ei niin saahan sitä tosiaanki levätä sitten kotona eikä tarvii koiria viedä hoitoon.
    Huomenna täyttää meidän mamma 70v , viedään aamusta iso kakku ja sunnuntaina viedään mummo porukalla ulos syömään Akropoliseen, 17 meitä tuli kun soittelin läheisimmät, nyt sitten Julia ja Kimmo puuttuu mutta Topsu korvaa varmaa sen Tessanin kanssa 🙂 ja saavathan he soittaa ja käydä sitten kun ovat maisemissa. Samana iltan kl.18.00 on ylistys tanssi Draama joten itse joudun jättämään juhlijat 17.30 viimestään, mutta se tuskin haittaa. Jospa saisin houkuteltua heidät mukaan. Enpä usko mamman enkä papankaa saatika monen muunkaan tästä suvusta nähneen ylistys tanssia, taitaa olla Sisko ainut.
    Siunattua päivän jatkoa Raija, rukousin kannetaa 🙂 isot Halit

    Vastaa
  3. Hellevi

    Hyvä, että olet selvinnyt kotiin saakka. Toivotaan ja rukoillaan pikaista paranemista ja uuteen ”lähiystävään” tutustumista.

    Vastaa
  4. Päivi Spangar

    Hei Raija, en tiennyt, miten rankan leikkauksen kävit läpi ennenkuin luin blogiasi, ja sinne mut vinkkasi Hellevi. Herran siunausta ja lämpimiä ajatuksia Päiviltä

    Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s