2.6.2014

Kotona jälleen. Enää ei tarvitse miettiä, miten se leikkaus menee, meni jo. 

Nykymaailmassa säästellään ja ollaan tehokkaita. Ennen sairaalaan mentiin jo leikkausta edeltävänä päivänä ja siellä viivyttiin peräti kymmenen päivää. Nykyisellä menolla puolet noista hoitopäivistä säästyy. Etukäteen kävin labrassa antamassa verikokeet ja EKG:n, hoitaja sitten soitti kotiin ja antoi ohjeet ja leikkausajan, jolloin pitää ilmestyä puhtoisena leikkauspöydälle. Edellisiltana piti mennä suihkuun ja uudestaan vielä aamulla. Sovittuna aikana klo 11 maanantaina 26.5. kävelin kirurgiselle osastolle, hoitaja otti vaatteet pussiin ja laittoi leikkauspaidan päälle, sain rauhoittavan tabletin ja menin tuoliin istumaan ja odottamaan. Seuraava hoitaja johdatteli leikkaussaliin ja kiipesin pöydälle makuulle. Kysyivät vielä kuka olen ja mitä minulle tehdään, oltiin samaa mieltä asioista.

Anestesialääkäri alkoi runnoa tunnetusti pieniin suoniini kanyyleja huonolla menestyksellä. Reikiä ja verenpurkautumia syntyi, vieläkin on vasen käsi mustana ja reikäisenä. Seuraavana vuorossa selkä ja epiduraali, mitenkähän tämä onnistuu, saati sattuu? Menin kyljelle ja vedin polvet leukaan, sitten pimeni, en tiedä sattuiko.

Seuraavan kerran avasin silmäni kun kello oli jälleen yksitoista, nyt kuitenkin 23.00. Olin täynnä letkuja ja laitteita, kuin avaruusmatkalla. Minut vietiin huoneeseeni, sain olla yksin, se on luxusta. Suoneen tippui kolmea liuosta kolmesta letkusta, tippaa, antibioottia ja kipulääkettä. Selkään meni letkun kautta kipupumpusta liuosta. Ulos tuli pissakatetri, vatsasta roikkui letku josta pussiin valui verta ja vettä ja vielä uusi loppuelämän tuttavuus avannepussi. Muitakin letkuja oli mahani läpi laitettu, sillä monta haavaa oli nidottu kiinni. Nytkin on vielä niittejä siellä ja täällä, kätevää, tuli yksilölliset lävistykset sivutuotteena. 

Yö oli hankala, paljoa en muista, mutta tunnit menivät kidutellessa ja hitaasti. Tiistaina alkoi nukutusaineet lähteä kropasta, valitsivat reitikseen tulla ulos suun kautta. Oksensin koko päivän kipeine haavoineni, Matin mielestä muistutuin tarhapöllöä tukka pystyssä ja valkoisena kuin Sinbergin freskoista suoraan kuoleman puutarhasta tulleena. Muistan mustaa ja pahaa oloa. Keskiviikon nukuin, ei jaksanut pysyä hereillä enkä puhua. Oli voimat loppu. 

Torstaina tuli nälkä. Viimeksi olinkin litkinyt sunnuntaina tyhjennyslientä litratolkulla ja sitten on menty pelkällä tiputusvedellä, ei ihme jos heikotti. Sain aamulla puuroa ja päivällä sosekeittoa. Suolikin innostui pitämään valtaisaa kiitollista meteliä ja möyrintää. Elon merkkejä. Hoitajat alkoivat riisua minua letkuista ja kummasti olo parani, kun niistä vähitellen pääsi eroon, voi jopa liikutella itseään. 

Perjantain vastainen yö oli jo liikaa. Nyt ei ollut enää niin puhki, että nukkuisi olosuhteista huolimatta. Tyyny oli klumppuinen ja patja kova. Seinän takaa kuului ankeita huutoja läpi yön ja käytävältä myös. Pyysin yöhoitajaa antamaan heille unilääkettä, mutta ei antanut. Kun sitten perjantaiaamulla lääkäri ehdotti kotiinlähtöä olin valmis. Oli parempi olla valittamatta mistään, pois vaan. Sanoi, että saa tulla takaisin, jos kotona ei pärjää ja tulee kipuja tai kuumetta. Tuli sekä kipuja että kuumetta, mutta en mennyt takaisin. Omassa sängyssä sentään saa nukuttua ja oma sohva on paras. 

Nyt pitää elää neljä viikkoa ilman mitään nosteluja, kolmen kilon yläraja, se ei ole mitään. Olo on vielä hutera, mutta päivä päivältä parempi. Takapuolen tikit kinnaa niin, että ei voi istua eikä paljon liikkua, vielä pitää oleilla makuuasennossa, mutta onneksi kotosalla. Kaikki tulokset kuulee sitten jälkitarkastuksen yhteydessä, siihen asti saa nyt sitten viettää oloneuvoksen päiviä. Piha saa nyt pysyä luonnontilassa, käy se niinkin, vihreitä ja kauniita ovat kaikki kasvit, annetaan kasvaa vaan. Tästä voisi tulla uusi hyvä linjaus, vähemmällä vaivalla pääsee, kun hellittää ja alkaa ihailla luonnon omia kasveja. 

Nyt saa onneksi sopivasti pysähtyä, kun ei voi edes istua autossa. Elämässäni ei ole montaa päivää, että en olisi Singsbystä poistunut, nyt niitä tulee enemmän kuin mitä on ollut yhteensä tähän asti. Tuntuu hyvältä pysähtyä. Kaikki on mennyt sellaisella vauhdilla, että kesäkin jo karkaa käsistä jos sama jatkuu. Ilmat näyttävät suosivan ja on mahtavaa katsella ja haistella ympärillä olevaa luontoa. Kesä on hyvä.

Advertisement