Huh huh, nyt se sitten realisoituu ja on totta.
Leikkaus on maanantaina 26.5. Tämä viikko on mennyt kuin siivillä ja sairaalan merkeissä. Joka päivälle jotain, verikokeita, magneettikuvaus, tapaaminen kirurgin ja hoitajan kanssa, lisää verikokeita, EKG, soittoaka…ohjeet sunnuntaille: Täystyhjennys, litkut sain jo matkaan mukaan. Sama piti tehdä talvella. Laksatiivinen liuos juodaan litran annoksina. Litra tunnissa, neljän tunnin ajan. Sitten juostaan vessassa yömyöhään, Suolenpesu, sitähän paastossa ja suolihuuhtelussakin tavoitellaan. On kait siis myös terveellistä. En onneksi muista, miltä se liuos maistui. Jos olisi aivan karmeeta, niin varmasti muistaisin. Sitten vaan syömättä ja juomatta, kunnes operaatio on ohi.
Maanantaina suihkun jälkeen kirurgiselle osastolle, hoitaja taluttaa minut leikkauspöydälle. Tänään kirurgi tuijotti mahassani olevaa vanhaa leikkausarpea. Jos siellä on paljon kiinnikkeitä, pitää taas avata koko vatsa, muuten ei leikkaus onnistu. Jos niitä ei olisi, niin pienempi viilto riittäisi. Kipukin olisi jälkeenpäin kohtuullisempaa. Minulla vaan taitaa niitä kiinnikkeitä olla, on niin monta leikkausta takana. No, nähtäväksi jää. Tästäkin taas selvitään. Edelleenkin on jotenkin epätodellinen olo, kuin puhuisin jostain virtuaalihenkilöstä. On vaikea elää muuta hetkeä kuin tätä nykyistä. Nythetkessä onkin ollut aivan ihana ilma, kuin etelän mailla. Lämmintä ja kosteaa. siitä nauttii aina täysin siemauksin.
Huomanna saan viettää laatuaikaa pienen Viljamin kanssa. Hänellekkin suuri maailma nyt aukeaa, kun saa hoippuvin yksivuotiaan askelin seikkailla pihamaalla, kuinka suuri maailma onkaan. Kivet, risut, kasvit, kaikki on niin ihmeellistä ja kaikkea pikkiriikkistä poimitaan taas maasta. Saamme kävellä peräkanaa pitkin ja poikin. On mukavaa katsella tuttuja asioita pienen tutkimusmatkailijan silmin. Muistan kun vein samankokoisen Benjamin palosaaren torille ja kuljin vain perässä, kuvasin asioita ”hänen silmillään”, tuli kyllä hauska kuvasarja. Pienet katselevat niin erilaisia asioita kuin me isot ja kun kaikki on vielä ihan uutta.”Tulkaa lasten kaltaisiksi.” Samalla tavalla haluaisin ihmetellä ja ihailla joka päivä puhkeavaa kesää, kukkia, muurahaisia, lintuja, merta ja ainutkertaisia ihmisiä, Jumalan kuvaksi luotuja. Hetkessä on hyvä elää, toivoisin ajan kulkevan nyt mahdollisimman hitaasti. Onneksi sää viilenee ensi viikolle, malttaa paremmin asettua sisätiloihin sairaalan sänkyyn. Täysihoito ja kirjoja mukaan, tämä puoli aina houkuttaa kaikesta huolimatta.
raijamarianne 
Jotenkin niin ihana lukea miten elät täysillä joka päivää 🙂
Kevät on niin mahtavaa aikaa, nautin joka hetkestäkun kuljen tuolla ulkona ja aika usein siellä tulee oltua ku on noi koirat ja sitten pyöräilen töihin, sielläkin vanhusten kanssa ulos katselemaan Luojan ihanuutta.
Sydämeni toive onkin että vielä Kimmon saisin kanssani nauttimaan tuosta kaikesta nyt kun Kimmo on muutenkin uudistunut, toivon yhteisiä rukoushetkiä ja ulkona kävelyä.
Totta, että lasten kanssa on mahtavaa olla ulkona, nauti ja varmaan niin teetkin 🙂
Taivaan Isä, ylilääkärimme on leikkauksessa mukana ja ohjaa tilannetta täysin.
Olet mielssä ja sydämelläni ❤ isot halit.
Pysytään kuulolla, ok
Siu Sirpa
Siunausta ja voimia tuleviin koettelemuksiin ❤